You know this feeling kun kaikki perheenjäsenet sun ympärillä on hevosihmisiä, teillä on talli omassa pihassa ja rahaa vain muutama ziljoona vähemmän kuin Roope Ankalla.? En mä ehkä uskonutkaan, koska Roopea hieman köyhempiä löytyy niin vähän. Mutta. Kun siis tulee ajankohtaiseksi vaihtaa sun pieneksi jäänyt newforestinponi Emppu (Mezzarella III oikealta nimeltään, mutta Juustoksi en hevosta koskaan keksinyt kutsua - varsinkin kun se oli pieni ja punainen, ja mennyt ehkä korkeintaan punaleimajuustosta) isompaan harrastuskaveriin, vaan maailma on suunnilleen rajana; isä tarjoaa suomalaisia puoliverisiä ja pikkusisko käskee hommata sen valkoisen hevosen, joka kerran säikähti television estekilpailuissa ja jäi siksi nuoren mieleen. Äiti on kuitenkin ovelampi. ”Kerrankin kun hommataan uutta hevosta niin ei me mitään luutturättiä oteta toisen tilalle. Mun veli kertoi että sille on tullut pari jotain zangersheide-rotuista hevosta, ne on esteratsuja ja puoliverisiä. Paitsi ettei niiden rodussa ole liitteenä puoliveristä. Mä ajattelin että käytäisiin katsomassa niitä, kuulema se tamma voisi sopiakkin sulle”, se oli todennut ja ilmoittanut seuraavana päivänä varanneensa mulle ja hänelle lennot etelä-Suomeen.
Martinilla oli Espoon perukoilla talli, jonka se omisti muutaman muun hevostuttunsa kanssa - näin heillä oli kasassa aivan ykköstiimi tarjoamaan palveluita asiakkaille. Hulppea tila tarjosi niin ratsutusta, täysihoitopaikkoja kuin kilpailutustakin, tietenkään erillisiä valmennuksia unohtamatta. Mä tunnuin haukkovan henkeä, kun nousin mustan Range Roverin etupenkiltä ja näin ensimmäistä kertaa livenä kaiken sen komeuden. Martin kumppaneineen oli todella onnistunut luomaan unelmatilan.
”Tää on ollut meillä nyt suunnilleen koko ratsukoulutuksen ajan, ja se osaa kaiken perusjutun. Sillä on kiva tekniikka hypätä ja mä kuvittelisin, että siitä saa hienon estehevosen kun vaan jaksaa treenata ja kisata”, Martin selosti tallikäytävällä, kääntyneenä kohti karsinan oven yli kurkottelevaa tammaa. Ovessa luki suurin kirjaimin ’Zeta’, jonka veikkasin olevan tummanvärisen hevosen kutsumanimi (melkein kuin feta, mikä menisi tähän mun juustoteemaiseen kastiini täydellisesti).
”No, mitäs sä sanot? Haluatko sä kokeilla Zeetä, meillä pitäisi olla pienempi maneesi vapaana itseasiassa, juuri nyt”, Martin jatkoi ja nyökyttelink
i. Camaïeu Z DCh, KTK II, NCh, PCh, RHoTY, VSN Ch 170cm ruunikonkimo | ii. Conquistador Z | iii. Capitolium |
iie. Schemer | ||
ie. Eclipsareon Z | iei. Émeute | |
iee. Luftschloss | ||
e. Dilara Z 165cm mustanruunikko |
ei. Damien Z | eii. Daredevil Z |
eie. Alessia Z | ||
ee. Marieke Z | eei. Marvin | |
eee. Delia Z |
Tulevaisuus♡ aloittaa kilpailemisen porrastetuissa 01/18♡ kantakirjakelpoinen, ilmoitettu 02/18 tilaisuuteen |
Näyttelymenestys♡ 20.01.2018, Moon Sugar Ltd - zangersheidetammat - tuomio (pt. Nainen)♡ 10.02.2018, Oldfinion Dressage - puoliveritammat - RCH (tuom. taffel) |
11.11.2017, päiväkirjamerkintä moikkamoi |
Ratsastusvarusteet Vaikka Zee on tummanruunikko hevonen, en perusta mustiin nahkavarusteisiin - tästä saa siis myös tamma kärsiä, sillä olen kaiken nahkaisen hommannut tälle tummanruskeana. Ratsastaessa meillä on käytössä aivan älyttömän hyvä istuttava, Oddpixelin PixHorse Edge -yleissatula (maksoi maltaita mutta minkäs teet kun rakastut) ja Equestrian PROn Sir Classic -merkkiset aachensuitset kumisella, suoralla kuolaimella. Etujalkoihin tulee sileällä ratsastettaessa myös Equestrian PROsta hankitut WEGA Olympic -jännesuojat ja takasiin samanmerkkiset takajalan hivutussuojat - kyseiset suojat olen useampaan otteeseen todistanut ehkä parhaimmiksi suojiksi ikinä, enkä harkinnut siis yhtään ostaa Iitallekkaan tuommoisia. Esteillä ja maastoon laitetaan suojien kaveriksi vielä Oddpixelin nahkaiset Divino Luxyrity -putsit. |
ulkoasusta kiitos Cery / Maybeck Stud 2016, taustakuva © pixabay | tämä on virtuaalihevonen, this is a sim game horse