Mutalan Kermawaahto

♡ 10.10.2017 syntynyt (8-vuotias) suomenhevosori, ruunikko (Ee/Aa) 155cm
♡ yleispainotteinen (110cm, helppo A), VH00-000-0000 | kasvattanut Mutalan Suomenhevoset, omistaa Laura VRL-11124

SV-II


Olin etsinyt koko syksyn suomenhevoskokoelmaani sopivaa, kaksipolvista oria. Eikä siinä vielä kaikki, kyseisen orin tuli olla kivasta, mua miellyttävästä suvusta, nimen tuli iskeä ja koko hevosen tuntua tavallaan juuri Kaakkilaan luodulta. Etsintöjen pidentyessä ja hevosten mennessä nenän edestä muille mä lannistuin pikkuhiljaa, enkä enää lopulta jaksanut jatkaa etsintöjä - mulla riitti puuhattavaa kolmessa junnuikäisessä suomenhevosessa, ja varsojen kanssa touhuaminen veikin ajatukset muualle tyhjästä karsinasta Veljen vieressä. Joka kerta kuitenkin mustaa suomenhevosta hoitaessani tunsin, että sekin kaipaisi kaveria: eihän nyt oria voinut tammojen kanssa tarhata, ja ollessaan tallin ainoa kassikas, se joutui viettämään päivänsä yksin. ”Kyllä me joku päivä sulle kaveri vielä saadaan”, lohdutin kuitenkin tuota, ja usein ori huokaili syvään mun huokaillessa sille.

Marraskuun viimeisellä viikolla aviomies selasi facebookkia Kaakkilan käyttäjällä, takkatulen loimutessa mun seurana kun katselin televisiosta salkkareita suurikokoiseen vilttiin kietoutuneena. Yhtäkkiä nojatuolissa istuvan miehen katse kirkastui ja ilme muuttui keskittyneestä huvittuneeksi, suun kaartuessa pieneen virneeseen. ”Mikä siellä on?” kysyin brunetelta kulmiani kohotellen. ”Ei kun Mutalan suomenhevoset ovat päivittäneet videon niiden lokakuisesta varsasta. Huvittavan näköistä vain kun tuo ori pomppii tuolla tavalla tuolla kinoksissa”, mies vastasi ja siirtyi istumaan mun viereen sohvalle. Ja totta tosiaan, ruudulla pyöri kuin pyörikin video ruunikonvärisestä suomenhevosvarsasta, joka spurttaili emänsä ympärillä lumen peittämässä tarhassa. ”Eihän me edes seurata Mutalaa, mistä sä tän repäisit?” ”Joku oli jakanut tämän, ootahan, Reetta. Katohan, kyllä tällä suomenhevosella tulee pääsemään plaaplaaplaa tästä jollekin mukava yleispeli, hmm, tämä on siis myynnissä”, aviomies luki ääneen meidän ystävän, hevospiireistä tutun Reetan päivitystä myytävästä orista. ”Näytä enemmän, minkä pituinen suku tällä on”, tokaisin hieman yli-innostuneesti ja mies klikkaili meidät alta aikayksikön Mutalan facebook-sivulle hakemaan lisäinfoa. Lopulta koko ilta meni siihen, että kirjoitin Mutalan omistajalle viestiä myytävästä varsasta - tein ostotarjouksen muutaman minuutin jälkeen varsan ensinäkemästä, ja loppuilta sitten jännitettiinkin. Aamulla viestiboksissa oli yhteydenottopyyntö ja lopulta mä ostin ruunikon suomenhevosvarsan sokkona, näkemättä sitä livenä, vielä samana päivänä. Näin me saatiin kaksipolvinen ori ja Mutalan Kermawaahto Kaakkilaan.

Luonne

Mutalan Kermawaahto, tutummin Waahtis, on nuoresta iästään huolimatta semileppoisa kaveri, joka rakastaa työskentelyä ja hoitajan tai muun ihmisen kanssa puuhastelua. Ori on emäänsä verrattuna menohaluisten ykkönen, ja ruunikolla suomenhevosella löytyykin tahtoa ja tarmoa treenata niin koulu- kuin esteratsastustakin.

Hoitotilanteissa Waahtis on ollut pienestä asti utelias ja ihmisestä kiinnostuva tapaus, jonka irti hoitaminen on suurimmaksi osaksi enemmän uhka kuin mahdollisuus - ruunikko kun tykkää häärätä ja puuhata hoitajan kanssa yhdessä jokaikisen asian, ja pyörivä hevonen ei ole mitenkään helpoin hoitaa. Kun Kermawaahdon kuitenkin tajuaa sitoa kiinni, on hoitaminen helppo homma; oria ei kiinnosta, onko harjana kova vai pehmeä harja, ja kuinka kauan sitä kaviota pitääkään pitää ylhäällä. Ainoastaan buutsien pukeminen hämmästyttää ja kummastuttaa nuorta hevosta vielä kovinkin, mutta asiaa treenataan kokoajan eikä herrasta muotoudu näitäkään laittaessa mikään ihmissyöjämonsteri - siltä kantilta siis homma hallussa! Muita ratsastusvarusteita pukiessa Waahtis saattaa jopa hieman innostua, koska tietää pääsevänsä töihin (ihan ihmekaveri): kuolaimet ottaa kiltisti päätä nostamatta ja satuloidessa ei reagoi juuri lainkaan edes vyötä kiristäessä.

Waahtis on aina ollut tasaväkisesti yleispainotteinen hevonen: jo koulutusvaiheessa siitä näki, että imu käy niin este- kuin koulutreeneihinkin. Suomenhevonen tarvitsee hieman jäykän runkonsa vuoksi kunnon alkuverryttelyt, mutta kun ruunikko on saatu taivuteltua molempiin suuntiin, se lähtee mielellään vääntämään niin pohkeenväistöä kuin jumppasarjojakin.

Vaikka ori on molempiin lajeihin päin, tarvitsee se koulukentällä selkeämmät avut ja aktiivisemman ratsastajan, kuin esteillä. Jotta orin pyöreät ja tasaiset askellajit saataisiin huippuunsa, pitää hevosta jatkuvasti muistutella pienin avuin menosuunnasta ja tehtävänannosta - mikäli unohtuu haaveilemaan selkään, ei Waahtiskaan mielellään luovu mielikuvitusmaailmoistaan. Kaksi hereillä olevaa osapuolta tästä ratsukosta saa kuitenkin aikaan kauniisti liikkuvan, leikiten helppo A -tasoisiin liikkeisiin yltävän suomenhevosen.

Esteillä Kermawaahto on, niin kliseistä kuin se vain onkin, hieman kuumuva mutta taitavasti hyppäävä poni, joka valitsee kyllä itse hyvän paikan ponnistukselle ja ylittää esteet kulmasta kuin kulmasta. Jumppasarjoilla orista kuoriutuu esille se hieman kömpelömpi olento (suuret askeleet on vain niin hemmetin vaikea mahduttaa pieniin väleihin!!), mutta kovalla ja päättäväisellä treenaamisella sekä hevosen keskittymiskyvyn etsimisellä selvitään myös niistä pudotuksitta. Lyhyesti sanottuna kuitenkin aivan mahtava estepeli, jonka voi luonteensa ansiosta pistää opettamaan esteratsastuksen alkeita myös aloitteleville esteryhmäläisille.

Ehkä ainut huono puoli tässä hevosessa on se, että se on vannoutunut kotitallin kannattaja ja asukki, eikä tahtoisikaan kääntää kotipihalle selkäänsä - edes maastoretken ajaksi. Ilman kaveriratsukkoa on Waahtiksen kanssa turha koittaa poistua pihasta, sillä se keksii kyllä keinot kääntyä takaisin rakkaiden kavereidensa luokse. Yhden tai useamman muun tutun hevosen seurassa Kermawaahto suostuu kyllä lähtemään metsään samoilemaan, vaikka onkin alkuun hieman jännittynyt ja varuillaan - puskistahan voi hyökätä niitä vihreitä miehiä ja postilaatikot purevat, aivan varmasti. Loppumatkaa kohden ori kuitenkin rentoutuu ja kotipihan nähdessään kiihdyttää usein tahtiaan, lopulta se näyttää tallissa aivan siltä kuin olisi tehnyt jotain hurjankin hienoa. Makupalat kohottavat Waahtiksen itsetuntoa hurjasti ja vielä poislaitonkin yhteydessä hevosesta tuntuu huokuvan sitä mahtia, kuinka se uskalsi kohdata pelottavat asiat aivan itse ja on nyt niin isoa poikaa.

Kisoihin tai muualle lähdettäessä Waahtis jännittyy selkeästi - koppiin se kyllä menee kiltisti ja matkustaakin nätisti, mutta perille päästyään se tuntuu tajuavan ettei nyt olla himassa, ja että nyt on syytä vähän panikoida. Varmasti omistajaraukalleen vihainen ori tarvitsee mukaan siis kaverihevosen, tutun hoitajapoppoon ja rutkasti makupaloja - niillä on kovin kummallisesti suuri vaikutus siihen, uskaltaako ori poistua trailerin vierestä. Rauhallisesti toimien ja kunnon lämmittelyin pärjää kuitenkin kisoissa, ja radalle päästyään Waahtis usein jo unohtaakin, ettei nyt olla kotimaneesissa; se keskittyy antamaan parhaansa, niinkuin aina, eikä siinä jouda kovin stressailemaan.

Sukutaulu

i. Räiskyvän Kaiho-Raimo
m, 152cm

ii. Ralli-Rami
KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II, YLA2, SLA-II, KTK-III

iii. Rattea Renttuli

iie. Kylvön Henni

ie. Kapri-Ella

iei. Kapiainen

iee. Ellaveena

e. Koistilan Kermawiili KTK-III
rt, 155cm

ei. Suklaawanukas
KTK-II

eii. Tuplasuklaa

eie. Vaniljawanukas

ee. Kermakaneli
VIR MVA Ch, KTK-II

eei. Mokkakahvi

eee. Kermaisa

28.01.2018 ♡ t. Kaakkilan Vadelmawaahto (e. Kaakkilan Teini-Tornado), om. Serena VRL-09334
23.02.2018 ♡ o. Kaakkilan Kermaleiwos (e. Kaakkilan Teini-Tornado), om. Silbe VRL-14671

Kilpailuinfo

KRJ, 19 sijoitusta
07.01.2018 - Mörkövaara - helppo D - 1/39
09.01.2018 - Mörkövaara - helppo D - 2/39
09.01.2018 - Mörkövaara - helppo C - 4/79
12.02.2018 - Stratocaster - helppo B - 4/38
13.02.2018 - Teilikorpi - helppo A - 6/40
14.02.2018 - Teilikorpi - helppo A - 3/40

16.02.2018 - Teilikorpi - helppo A - 6/40
17.02.2018 - Teilikorpi - helppo A - 6/40
07.03.2018 - Duán Stable - helppo A - 2/30
09.03.2018 - Duán Stable - helppo A - 3/30
10.03.2018 - Duán Stable - helppo A - 1/30
11.03.2018 - Duán Stable - helppo A - 1/30
21.03.2018 - Duán Stable - helppo A - 3/30

14.06.2018 - Duán Stable - helppo B - 6/50
15.06.2018 - Duán Stable - helppo B - 2/50
04.09.2018 - Viisikko - Helppo A - 5/40
07.09.2018 - Viisikko - Helppo A - 6/40
08.09.2018 - Viisikko - Helppo A - 2/40
10.09.2018 - Viisikko - Helppo A - 3/40

ERJ, 37 sijoitusta
01.01.2018 - Mörkövaara - 100cm - 3/86
02.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 4/30
07.01.2018 - Mörkövaara - 110cm - 2/84
07.01.2018 - Mitar Warmbloods - 60cm - 2/40
09.01.2018 - Mörkövaara - 110cm - 8/84
11.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 2/30
11.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 5/30
12.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 1/30
15.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 1/30
15.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 2/30

16.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 5/30
17.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 3/30
17.01.2018 - Mitar Warmbloods - 60cm - 6/40
19.01.2018 - Kingsvalley - 80cm - 1/30
19.01.2018 - Mitar Warmbloods - 60cm - 1/40
25.01.2018 - Mitar Warmbloods - 60cm - 1/40
29.01.2018 - Mitar Warmbloods - 60cm - 5/40
01.02.2018 - Ruskavaara - 80cm - 5/30
02.02.2018 - Ruskavaara - 80cm - 2/30
10.02.2018 - Ruskavaara - 80cm - 1/30
12.03.2018 - Roscoff - 110cm - 2/30

20.03.2018 - Roscoff - 110cm - 3/30
22.03.2018 - Priton Budyonnys - 50cm - 4/30
25.03.2018 - Priton Budyonnys - 50cm - 5/30
08.06.2018 - Duán Stable - 100cm - 2/50
09.06.2018 - Duán Stable - 100cm - 5/50
12.12.2018 - Routapirtti - 80cm - 1/30
13.12.2018 - Routapirtti - 80cm - 5/30
14.12.2018 - Routapirtti - 80cm - 3/30
16.12.2018 - Routapirtti - 80cm - 2/30
19.12.2018 - Routapirtti - 80cm - 1/30
20.12.2018 - Routapirtti - 80cm - 2/30
11.01.2019 - Hornanhovi - 110cm - 4/30
20.01.2019 - Hornanhovi - 110cm - 5/30
23.01.2019 - Hornanhovi - 110cm - 3/30
27.01.2019 - Hornanhovi - 110cm - 2/30
30.01.2019 - Hornanhovi - 110cm - 4/30

Päiväkirja

17. marraskuuta 2017, päiväkirjamerkintä
Ruunikko, vieroitusikäinen suomenhevonen kolusi trailerissa huomiota hakien, kun pysäytimme auton Kaakkilan tallipihalle - olimme vihdoinkin hakeneet meidän pienen kermaisen ponin, Mutalan Kermawaahdon, kotiin, ja en olisi voinut olla innostuneempi. Olin odottanut kuluvaa päivää kuin pieni lapsi jouluaattoa, sillä kauppakirjat kirjoitettuamme olimme vierailleet Mutalassa muutamaan otteeseen katsomassa varsaa, joka oli heti hurmannut ainakin mut pauloihinsa. Nyt mun ei enää tarvitsisi ajaa satoja kilometrejä että näkisin Waahtikseksi ristityn varsan, vaati vain vaivan siirtyä talliin ja siellä se poni mua odottaisi.
Kermawaahto päästi ilmoille kimakan, enemmän kiljahdusta kuin hirnahdusta muistuttavan äänen steppaillessaan alas lastaussiltaa, ja pyörähti sitten muutaman kerran. Se katseli korvat hörössä ympärilleen ja inahti vielä muutaman kerran hevosten vastaillessa sille tarhoista, ennenkuin mä talutin herran tutustumaan uuteen karsinaansa. Kiedoin riimunnarun tiukalle vetosolmulle kaltereihin, taputin hevosta kaulalle ja riisuin siltä kuljetussuojat aviomiehen irrotellessa villaista loimea suomenhevosen yltä. Waahtis otti uuden yksiönsä semilunkisti, kolusi kupit ja kipot pariin otteeseen läpi ja tyytyi sitten kurkkimaan uteliaana ympärillä hääräileviä ihmisiä. ”Me ollaan sun uudet vanhemmat nyt, Waahtis”, totesin orille ja rapsutin tuota hieman, saaden vastaukseksi aviomiehen murahduksen, ettei se ainakaan alkaisi minkään hevosen isäksi. ”No älä sitten ala, paljon missaat. Vai mitä poika?” suukotin silkkistä, ruskeaa turpaa ja annoin orille pari kuivaa leipäpalaa. Kun Kermawaahto oli riisuttu matkustuskamppeista, mä raahasin sen eteen kasan heinää ja jäin sitten hevosen karsinan eteen harjailemaan sen suojia puhtaiksi - mä en millään olisi raaskinut lähteä tekemään oikeita hommia, ja ikuisuushan siinä lopulta vierähti komeaa hevosta ihastellessa. Mutta kai sen nyt ymmärtää, mä sain mun kermaherkun kotiin, viimein! (246 sanaa)

1. tammikuuta 2018, Annika Suden kouluvalmennus
Tehdään niin,että ratsastetaan uran sisäpuolella reipasta ravia. Voit ottaa ihan viisikin metriä sisäpuolelle, ettei hevonen tukeudu siihen aitaan vaan ottaa tavallaan sulta sen tasapainon ja löytää sen muuta kautta kuin tukeutumalla siihen reunaan", paikallinen valmentaja, Annika Susi, joka oli paneutunut eritoten nuorten hevosten kanssa työskentelyyn, puki hansikkaita käteensä valkeaan aitaan nojaillen. Mustahiuksinen nainen oli tullut heti uudenvuodenpäivänä käymään Kaakkilassa, jossa häntä odotti neljävuotias suomenhevosori Waahto ja tämän ratsastaja. Ruunikko nosti ratsastajan kannusteista reippaan ravin ja heitti etujalkojaan muutaman kerran laukanomaisesti, mutta lauhtui ratsastajan jarrutellessa tämän menoa. Hevosta tuntui ihmetyttävän keskellä kenttää kulkeminen, ja siitä huomasi, kuinka se alkoi muutaman minuutin kuluttua hakeutumaan takaisin pitkälle sivulle. "Me tarvitaan hyvä tuntuma molemmille ohjille, ja sen takia sä et anna sen hiipua sinne uralle", punaiseen toppatakkiin pukeutunut Annika torui topakasti ja sai ratsastajan yrittämään kahta kovemmin. Ravien aikana työstetty tehtäväntapainen alkoikin jo sujumaan hyvin siinä vaiheessa, kun Susi neuvoi lisäämään voltteja mukaan. "Sä et käännä nyt ulko-ohjalla ollenkaan. Huomaatko sä, kuinka takaosa tulee sisään ja lapa tipahtaa vähän ulos? Tuut uudestaan nyt ja suoristat sen ponin kaulasta, ei mitään mutkia sinne." Ratsukko tuli toisen kerran päätyyn ravivoltin, ja sai Suden kurat taas niskaansa - seuraavalle kierrokselle otettiin mukaan hieman ulos asettaminen, ja muutamien toistojen päästä ratsukko tuntui snaijaavan Annikan tarkoitusperän. "Sä tunnet, kuinka se etummainen ulkojalka kulkee samaan suuntaan kuin kaula, etkö vain? Koko hevonen kääntyy eikä pelkästään pää sinne sisälle, näin me saadaan Waahto oppimaan että koko kroppa kulkee samaa uraa pitkin. Sä et saa antaa sen nyt laiskotella ja luistaa suoristumisesta, tai teillä menee aikaa hukkaan sitten kun sen pitäis se uudestaan opetella", Annika selosti nuivasti kentän laidalta ja pisti ratsukon tulemaan vielä muutaman voltin - näillä suorituskerroilla suomenhevosen kaula oli kuin olikin suorana ja koko kroppa seurasi kääntymistä hyvin mukana.

Kun ratsukko palasi kulkemaan suoraan, tajusi ratsastaja automaattisesti ohjeistaa nuorta hevosta ulommaisella pohjeella ja ohjalla niin, että se pysyi suorana eikä taipunut sisälle päin. Annikan antamia tehtävänpoikasia jatkettiin vielä suunnanvaihdosten jälkeen, ja kun ratsulle selkeästi vaikeampaakin kierrosta oli hiottu kuin hiomapaperilla konsanaan, oli tuloksena hiestä märkä ja höyryävä suomenhevonen. Lopulta Susi antoi viimeisen komennuksensa, joka sai ratsastajan hiljentämään käyntiin, taputtamaan oria kaulalle ja löysäämään ohjia. Lumen narskuessa ruunikon alla se venytti kaulaansa pitkälle ja ravisteli sitä tyytyväisenä, tietäen saavansa extraporkkanat tallissa.