kenttäpainotteinen: helppo A, 100cm, helppo
rekisteröity virtuaaliseen ratsastajainliittoon, VH19-018-0000
kasvattanut Navaja ja omistaa Laura VRL-11124, Kaakkila
Telma on ihana. Sillä on iso pää ja silkkinen turpa, ja SE EI NÄYTÄ YHTÄÄN KENTTÄHEVOSELTA. Kun on nähnyt oikeita kenttäratsuja ja sen jälkeen näitä mun kenttähevosviritelmiä, kuten Lastan, pitäisi jo alkaa tajuta, missä vaiheessa lopettaa. Siis epämääräistä möykkyä muistuttavien suomenhevosten ostaminen. Mutta kun Telmalla oli niin kauniit ruskeat silmät, enkä mä voinut vastustaa pienen pörröisen varsan kotiin roudaamista. Navajan perhe oli tyrskähdellyt mun tilausvarsalleni, kun se oli ollut valmis lähtemään maailmalle, ja katseltuani ilmestystä paremmassa valossa, mä en yhtään ihmetellyt miksi: se ei ollut lähelläkään sporttista ja virtaviivaista, tasapainoisen sopusuhtaista suomenhevosta. Mä kuitenkin pidin pääni ja uskottelin jokaiselle Telmalle nauraneelle, että kyllä siitä vielä hyvännäköinen tulee kun se kasvaa.
No eipä kasvanut. Se on yhä hontelokoipinen, muuten paksuruhoinen ja hyvin lyhytkaulainen. Sen häntä muistuttaa ohutta piiskaa ja silmiä ei erota tuuhean otsapöheikön alta. Ja kaikenlisäksi se on vielä pirun itsepäinen, ratsastaessa tuntuu kuin olisi ennemminkin tynnyrin selässä. Elottoman tynnyrin. Telmaa saa houkutella kauan, että se innostuu työnteosta, ja silloinkin motivaatio tuntuu olevan alle 50 prosentin. Sen askeleet tuntuvat maata laahaavilta (tasaiset ne kyllä ovat, pisteitä siitä) ja laiskoilta, ja joskus joku on kysynyt että liikutanko mä hammaslangoilla tamman selästä käsin sen jalkoja, kun näyttää niin vaivalloiselta. Mä irvistin kysyjälle ja motivoiduin ahkeroimaan Telman kanssa. Koska parhaina päivinä se näyttää jopa melkein oikealta kouluratsulta: se ei ehkä kanna itseään parhaalla mahdollisella tavalla, mutta ainakin se taipuu nätisti ja väistää mukisematta, vaihtaa laukankin ihan sujuvasti. Töitähän tämän eteen saa tehdä selkä märkänä, mutta jotenkin aina pahimpina päivinä mä kuvittelen sen hemmetin kyselijän mielessäni ja johan löytyy pontta toimia Telman kanssa.
sukutaulu
| i. Liekitys tummanpunaruunikko, 156cm |
ii. Liekkipipo | iii. Roihuava |
| iie. Tarinatäti | ||
| ie. Himmennys | iei. Joukon Harmi | |
| iee. Hiljennys | ||
| e. Valonvarjelija KTK-II vaaleanpunarautias, 163cm |
ei. Valonvartija | eii. Sielunvartija |
| eie. Sielunsisko | ||
| ee. Taivasvarjelija | eei. Varjoruhtinas | |
| eee. Taivaslentäjä |
kilpailukalenteri
|
Näyttelytulokset |
Kenttäratsastusjaoksen alaiset, 00
00.00.0000, paikka - luokka - 00/00 |
päiväkirjamerkinnät ja valmennukset
"Tuota, mä tiedän ettei nyt ole hyvä hetki, mutta ne soittaa Kaunovaarasta että mitä siemeniä me haluttiinkaan Rukalle ensi viikoksi", Hanskin ääni kuului pelokkaana mun selkäni takana, ja huitaisin kädelläni - ei mua oikeasti jaksanut kiinnostaa, ei tällä hetkellä. "Ota mitkä otat, kaipa sieltä varsa tulee", murahdin muutamaa vuotta vanhemmalle isosiskolle, joka tuhahti ja siirtyi selkeästi kokonaan tallituvan puolelle. "Mä olen katsonut nämä orit valmiiksi jo läpi, ja vaikka mä mielummin ottaisin jotain pienempikokoista oria vaihtoehdoksi, mun on pakko näyttää sulle tämä yks. Ootahan, joo, tässä on Maukka. Arvaa mistä se on kotoisin?" Hanski kyykistyi nojatuolin viereen ja esitteli puhelimestaan suomenhevostallin nettisivuille lisättyä, tummanrautiasta oria. Nättihän se oli, enhän mä sitä voinut kieltää. "No? Anna tulla nyt vaan, mä en jaksaisi mitään tällaisia arvuutteluleikkejä just nyt", nappasin puhelimen samalla omaan käteeni ja zoomailin elämääni kyllästyneenä Maukasta otettua rakennekuvaa. "Susirajasta" oli kuitenkin ne maagiset sanat siskon suusta, jotka saivat mut höristämään korviani hieman. "Ai että, Susirajan likoilta", huokaisin ja ojensin puhelimen takaisin brunetelle. "Niin, kato mä ajattelin, onhan siinä edes vähän sitä hulluutta tallessa kun se on narrilta ja Lissulta. Ei se Nerolle sukua ole, mutta, u know what I mean", sisko yritti sopertaa, ja mä sain ulos yhden sanan verran puhetta: "Kiitos."