 |
|
suomenhevosori Hiidelmän Jekutti eli Timotei
rekisteröity numerolla VH019-000-0000
SV-I 2-vuotiaana, Sen jälkeen kun Lies alkoi puhumaan työhevosen ostamisesta, meidän perhe pysyi etukäteen suunnittelemattomasti hiljaa uusien hevosten hankkimisesta. Kukaan meistä ei tahtonut käynnistää äidissä sitä pientä saksalaista tehomoottoria, joka oli kerran saatu sammutettua. En tiedä, oliko puheet paksukinttuisesta mötikästä vain jotakin uutuudenhaikeutta, vai tosipuheita, mutta perheenä, jolla oli aina asunut pihassa vain suomenhevosia tai jonkinsortin poneja, korkeintaan puoliverisiä, joista oli muovattu päteviä yleisRATSUJA, me ei oikein tiedetty kuinka reagoida Liesen uusimpaan villitykseen.
Kunnes.
Kunnes mä näin Hiidelmän hevostilan esittelyn, ja siihen vaivihkaa upotetun ilmoituksen kolmesta myytävästä kasvatista. Mainittakoon, että mä usein selailen hevosten myynti-ilmoituksia ihan vain nähdäkseni tarjontaa ja sitä, millaisia jälkeläisiä kyseisten varsojen vanhemmat jättävät. Näin piti olla nytkin.
”Muistatsie Jalpokan? Se oli sen yhen Pläsinpellon voikko suomiori, mitä myö joskus mietittiin jollekin tammalle tai jotain”, aloitin varovasti keskustelun aamupalapöydässä, ja Lies katsoi mua pöydän yli kulmiensa alta. Mare keskittyi lehden lukemiseen, mutta miehestä huomasi, että rakkaus suomenhevosiin kuulsi läpi niin, että sekin toisella korvalla kuunteli keskustelun jatkumista.
”Joo, se oli sen Piian hevonen, se johon sinä höpsö rakastuit ihan päätäpahkaa”, äidin huulille nousi huvittunut hymy, ja mä pyöräytin silmiäni vaivihkaa.
”Bongasin tuossa eilen, että sen pojanpojanpoika olisi myytävänä, kaksvuotias ori. Se on Koistilan Jekun varsa, paljon kantakirjattuja sukulaisia”, mä pidin katseen tiiviisti sämpylässä, jota voitelin.
”Eikös me sovittu ettei katseltais myytäviä hevosia, koska krhm, meillä on hevosia”, Mare koitti selkeästi muistuttaa mua työhevoshaaveista ilman, että Lies tajuaisi mitään.
”No, niin, tää ois mulle itelleni. Mä tavallaan soitin jo Hiidelmään, ja tavallaan mä olen menossa katsomaan tätä varsaa suomenvarsojen arviointiin tällä viikolla”, mä mutisin, nappasin sämpylän käteeni ja nousin vaivihkaa ylös.
”Mut, eipä siitä sen enempää, ajattelin ilmoittaa. Meen ottaa tallia!”
And that’s how mun perhe sai tietää, että mä olin päättänyt ostaa varsan.
En voi kieltää, että kun Hiidelmästä kerrottiin että Jekutista saattaisi, ainakin varsaluonteensa perusteella, kasvaa hieman omapäinen ja rajoja koetteleva nuori, en olisi ollut edes piirun verran peloissani. Tottakai mua jännitti - meidän tallin orit olivat tähän asti olleet suht kunnollisia kansalaisia, kyllähän se orin temperamentti aina pisti esiin asiassa kuin asiassa mutta mitään ongelmia niistä ei koskaan ollut koitunut. Jekutti saattaisi kuitenkin olla eri asia.
"Se kyllä kannattaa ruunata, jos yhtään siltä tuntuu. Katsotte nyt ensin että miltä tuntuu, mutta mä veikkaisin, että kyllä siitä saa tosi tasaisen ja mukavan ratsun ruunaamalla”, Hiidelmästä todettiin, kun rautias ori ryntäsi alas trailerista Huviluodon pihalla. Se nosteli jalkojaan, katsahti ympärilleen hätääntyneen näköisenä, ja päästi sitten ilmoille kiljahtavan tervehdyksen. Tarhojen suunnalta kuului kuorona muutama tervetulotoivotus, kun mä tartuin uutta hevostani narusta ja ohjasin kohti tallirakennusta.
Ensin kaikki oli ihan okei: Jekutti, tai Timotei, kuten me ponia aloimme pikkuhiljaa kutsumaan, ei pannut turhaan päälle uudessa laumassaan muiden orien pitäessä huolta, ettei nuori päässyt liian korkealle arvojärjestyksessä. Ehkä se oli hieman jännitystä uudesta paikasta ja uusista kavereista, ihmisistä ja treenirytmistä, mutta pikkuhiljaa Jekutti alkoi kotiutumaan. Kotiutumisen myötä se alkoi myös paljastamaan todellista luonnettaan - siitä kuoriutui päsmäröivä, hauskaa pitävä hevonen, joka vaatii selkeän johtohahmon elämäänsä.
Ensin kaikki oli ihan okei: Jekutti, tai Timotei, kuten me ponia aloimme pikkuhiljaa kutsumaan, ei pannut turhaan päälle uudessa laumassaan muiden orien pitäessä huolta, ettei nuori päässyt liian korkealle arvojärjestyksessä. Ehkä se oli hieman jännitystä uudesta paikasta ja uusista kavereista, ihmisistä ja treenirytmistä, mutta pikkuhiljaa Jekutti alkoi kotiutumaan. Kotiutumisen myötä se alkoi myös paljastamaan todellista luonnettaan - siitä kuoriutui päsmäröivä, hauskaa pitävä hevonen, joka vaatii selkeän johtohahmon elämäänsä.
I can remember standing by the wall and the guns shot above our heads
| i. Koistilan Jekku KTK-II 150cm, vaaleanpunarautias |
ii. Koistilan Jymy Ch, KTK-II 147cm, voikko |
iii. Jalpoka vkko VIR MVA Ch, KTK-II |
| iie. Hunajaliinu vkko KTK-III, KRJ-I, ERJ-I, SLA-I |
||
| ie. Riitamaan Vitari VIR MVA Ch, KTK-II 150cm, rautias |
iei. Hopeahuisku rt | |
| iee. Haapaluodon Tinta rt | ||
| e. Vappulan Säpinä KTK-III 160cm, rautias |
ei. Vappulan Särmä 162cm, tummanrautias |
eii. Noheva tprt, KTK-II |
| eie. Torpan Tanhu tprt | ||
| ee. Myrkylän Kipinä KTK-I 155cm, punarautias liinakko |
eei. Lemmen Leisku trt lkk, ERJ-I | |
| eee. Pipariina vprt KTK-II, KRJ-II, ERJ-I |
| sukupuoli | nimi | syntymäaika | emä | omistaja |
| ori/tamma | Luodon Kismitti | 00.00.0000 | Emän nimi | Olli Omistaja |
Though nothing will keep us together we could steal time just for one day
|
Kouluratsastus tasolla 0 pistein 00.00 |
Kuuliaisuus ja luonne: 00.00 |
Startteja yhteensä: 0 |
| pvm, kilpailupaikka | laji | taso | tulos |
 00.00.0000 Järjestyspaikka |
Laji Lajinen | Taso tasonen | 00/00 |
| 00.00.0000 Järjestyspaikka |
Laji Lajinen | Taso tasonen | 00/00 |
| 00.00.0000 Järjestyspaikka |
Laji Lajinen | Taso tasonen | 00/00 |
love dares you to care for the people on the edge of tonight
|
Tammikuu 2019, Vilma ja Amanda muuttavat Belgiaan: 1 ♡ Osamaksuponi ja belgialaista suklaata (05.01.2019) Tammikuu 2019, ensimmäiset treenit Belgiassa: 2 ♡ Frans, arvokas takki ja taivutuksia (07.01.2019) |
 | Syö kauratonta täysrehua 1kg - 1kg - 1kg Tarhataan Vantun ja Haldiksen kanssa Varustevärinä roosa + ruusukulta, nahka mustaa hopein soljin |