kenttäpainotteinen: helppo A, 80cm, tuttarit
rekisteröity virtuaaliseen ratsastajainliittoon, VH19-018-0000
kasvattanut Kaakkilan Suomenhevoset ja omistaa Laura VRL-11124, Kaakkila
Sarja Lauran muodottomat kenttäsuomenhevoset sai taas uuden osan, kun astutin pienhevostammani, maailman kiukkupyllyisimmän Rukan, Navajan komealla Konjakinkaatajalla. Ei tullut isoa kenttähevosta ei, olivathan molemmat pienoiskokoisia. Sen sijaan tuli pieni, kellankultainen JA kirjava Tuska, jonka hieno ulkomuoto ei takaa sitä, etteikö nimi olisi enne: Tuska on täyttä Tuskaa, ainakin useinmiten.
sukutaulu
| i. Konjakinkaataja hopeanrautias skrj, 145cm |
ii. Hongankaataja | iii. Hongankolistaja |
| iie. Metsän Neito | ||
| ie. Konjakkipusu | iei. Hattulan Brandy | |
| iee. Tipitii | ||
| e. Kaunon Lumirukka KTK-III voikko, 143cm |
ei. Aggressio KTK-III, YLA2, SLA-II |
eii. Vahingoniloinen |
| eie. Hula-Hula | ||
| ee. Lumikukka KTK-II, VSN Ch, Ch |
eei. Lumimyrsky | |
| eee. Helinä Neito |
kilpailukalenteri
|
Näyttelytulokset |
Kenttäratsastusjaoksen alaiset, 00
00.00.0000, paikka - luokka - 00/00 |
päiväkirjamerkinnät ja valmennukset
"Tuota, mä tiedän ettei nyt ole hyvä hetki, mutta ne soittaa Kaunovaarasta että mitä siemeniä me haluttiinkaan Rukalle ensi viikoksi", Hanskin ääni kuului pelokkaana mun selkäni takana, ja huitaisin kädelläni - ei mua oikeasti jaksanut kiinnostaa, ei tällä hetkellä. "Ota mitkä otat, kaipa sieltä varsa tulee", murahdin muutamaa vuotta vanhemmalle isosiskolle, joka tuhahti ja siirtyi selkeästi kokonaan tallituvan puolelle. "Mä olen katsonut nämä orit valmiiksi jo läpi, ja vaikka mä mielummin ottaisin jotain pienempikokoista oria vaihtoehdoksi, mun on pakko näyttää sulle tämä yks. Ootahan, joo, tässä on Maukka. Arvaa mistä se on kotoisin?" Hanski kyykistyi nojatuolin viereen ja esitteli puhelimestaan suomenhevostallin nettisivuille lisättyä, tummanrautiasta oria. Nättihän se oli, enhän mä sitä voinut kieltää. "No? Anna tulla nyt vaan, mä en jaksaisi mitään tällaisia arvuutteluleikkejä just nyt", nappasin puhelimen samalla omaan käteeni ja zoomailin elämääni kyllästyneenä Maukasta otettua rakennekuvaa. "Susirajasta" oli kuitenkin ne maagiset sanat siskon suusta, jotka saivat mut höristämään korviani hieman. "Ai että, Susirajan likoilta", huokaisin ja ojensin puhelimen takaisin brunetelle. "Niin, kato mä ajattelin, onhan siinä edes vähän sitä hulluutta tallessa kun se on narrilta ja Lissulta. Ei se Nerolle sukua ole, mutta, u know what I mean", sisko yritti sopertaa, ja mä sain ulos yhden sanan verran puhetta: "Kiitos."