P.L. Tulipalohoppu
 |
|
rekisteröity numerolla 
kantakirjakelpoinen
Helmen hukatakseen tuonne hiekkalaatikkoon on oltava tyhmä tai sitten oikeessa
Suomenhevosryhmät facebookissa ovat mun paheeni. Eivätkä pelkästään mun, mutta myös mun kukkaroni ja tallini. Aina silloin tällöin mä saatan selata myytäviä kotimaisia ihan huvin vuoksi, ja vaikka mun tiimissäni ei oikeastaan olisi paikkoja uusille hevosille, mä isken silmäni jokaiseen hontelokoipiseen nuorikkaaseen, jokaiseen lutuisesti kameraan katsovaan tädinkuljettimeen ja jokaiseen komeasti seisovaan sporttiponiin. Mikään ei kuitenkaan koskaan ollut vielä koitunut mun kohtalokseni, sillä mä maltoin olla ottamatta yhteyttä ja tarjota turhan isoa kasaa kiliseviä jokaisesta silmäänpistävästä eläimestä. |
Aina välillä mä toivon, että mä olisin ostanut orin. Sen olisi sentään voinut ruunata tarpeen vaatiessa. Hupsua ei kuitenkaan voi ruunata eikä sen johtoa voi oikein vetää seinästä huonoimpinakaan päivinä. Sitä on sitten vain mentävä ja kestettävä pahimmatkin oikut, mitäs menin ja ostin eläimen lukematta pienintä printtiä. Hupsun kohdalla mainospuheen ulkopuolelle jätetty tekstinpätkä meni varmaankin jotakuinkin mallilla ’pieni tättähäärä, kaksi kertaa kokonsa verran uteliaisuutta, en loppupeleissä suosittele sijoittamaan tähän ikiliikkujaan vaan tuohon viereiseen, vähän kalliimpaan malliin’, koska totta se ainakin pitäisi. Meidän pieni tähtipäinen elikkomme osaa nimittäin koetella hermoja ja herättää ulkopuolisten huumorinkukkasta hauskoilla tempuillaan, ikääntymättömällä uteliaisuudellaan ja mahdottomalla häsläämisellään. Liian usein Hupsua käsitellessä tulee lauottua tammalle muutama sananen siitä, kuinka aina ei tarvitsisi olla omaa mielipidettä, tai ylipäätään mielipidettä ollenkaan, ja kuinka välillä voisi vetää sen on-nappulan irti paikaltaan. Välillä Hupsu voisi vaan olla. Mutta koska Hupsu on Hupsu, eihän se tietenkään kuuntele, vaan mennä posottaa, kääntelee jakkarat ympäri ja heittää harjat menemään. Ja kaiken lisäksi se on vielä sosiaalinen sillä samalla tavalla kuin taaperot ovat vierastusvaiheen jälkeen: se tahtoo syliin, se tahtoo naamalle, se tahtoo olla ja kokea kaiken sinun kanssasi.
Kun Hupsu oli varsa, ajattelin että eihän tästä tule koskaan edes kunnon ratsua saamaan - mutta piru vie, siitähän tuli tosi kiva. Tättähäärä osaa mennä ja miellyttää ratsuna, pääosin varmasti siksi että työnteon jälkeen saa makean sankollisen palauttavaa puuroa. Riippuen vuodenajasta (kiima, kröhöm), Hupsu on heti messissä kun lähdetään töihin ja se ottaa uudetkin asiat mieluusti mukaan kuvioihin - jotenkin isona yllätyksenä mulle tuli se, kuinka helposti pientä mustaa on opettaa uusille tempuille ja kuinka varmasti se luottaa ihmiseensä kaiken uuden kokeilussa. Koska häslä kuitenkin omaa melko laajan pääkopan ja pienet aivonystyrät, pitää sen kanssa edetä rauhassa ja esimerkiksi liian monet toistot eivät ole eläimen mieleen. Sanotaanko näin, että uusien asioiden opettaminen on tammalle helppoa, mutta koska kyseessä on kuitenkin Hupsu, joka rakastaa häärätä omiaan eikä omaa minkäänlaista malttia, kyllästyy se liian herkästi.
Hupsulla on miellyttävät, hieman ponimaiset askeleet (annan anteeksi tamman koon vuoksi). Se kulkee pääosin omalla moottorillaan eikä sitä tarvitse kummempia herätellä, mutta sen kanssa täytyy ehdottomasti työskennellä, jos sen tahtoo etenevän. Hupsu ei ole mikään tädinkuljetin, joka vie turvallisesti paikasta a paikkaan b: se keksii kyllä omat hommansa, jos ratsastaja ei sitä ohjaa ja ole kokoajan aktiivinen selästä käsin. Parhaiten tamma toimii oman ihmisensä kanssa, mutta ei se kummemmin pistä pahakseen myöskään vieraita ratsastajia - mitä se nyt alkuun tuntuu hieman kytistelevän ja jännittyvän. Tässäkin kohtaa täytyy kuitenkin muistaa, että jos sen kanssa ei työskentele, se ei myöskään itsekseen sitä tee.
Kun mä harkitsin Hupsun ostamista ja tutkin vanhempia, mulle selvisi että varsan emä oli menestynyt paremmin koulukentillä, isä taas suht hyvin kaikissa harrastuksen muodoissa. Kun tapasin Hupsun ensimmäistä kertaa, mä pohdin kovasti mitä mä tekisin varsan kanssa: mitä mä harrastaisin ja mitä me treenattaisiin, missä lajissa me startattaisiin kilpailuissa ja mikä olisi se meidän pääjuttu. Kaikkea ei kuitenkaan voi suunnitella etukäteen, sen mä olen tämän varsan kanssa huomannut - meillä kun tuntuu olevan hauskaa jokaista lajia harjoittaessa. Ehkei Tättähäärä ole mikään maailman paras esteratsu (kokonsakin puolesta) sillä se vaatii paljon tukea osuakseen sopivalle ponnistuspaikalle, puhumattakaan siitä ettei sen hyppytekniikka ole mikään kaikista sulavin. Vauhtia siltä kuitenkin tarvittaessa löytyy, ja sillä on ihan valtava imu esteelle - meidän harmiksemme me parivaljakkona ei ehkä olla mitään kedon kauneimpia kukkasia estekilpailuissa, ja usein me hypätäänkin vain koska se on kivaa. Sekä esteillä että koulussa suurin tekijä on se, että kyllä Hupsusta saa hienon pelin jos vain ratsastaja osaa. Myös koulupuolella hevonen kaipaa hyvin paljon selkeitä ohjeita ja rauhallisen sekä selkeän kuskin, että yhteistyö pelittää. Ja kunhan tämän kanssa muistaa, että ne liiat toistot vain sekoittavat pientä tummaa, pitäisi kaiken olla ihan kunnossa ja treenit sujua miltei moitteetta. Välillä vain saattaa olla niitä päiviä, kun tamma päättää olevansa ihan helpon ön tasoinen eikä osaa tai kuuntele, ei sitten yhtään. Myös se häsläys on vielä melkein jokapäiväistä, ja Hupsu kaipaakin aina vähän kasaankursimista ennen varsinaisia treenejä, mutta hyvä siitä tulee. Ainakin toivottavasti.
15.11.2020, 4-vuotias |
10.05.2021, 6-vuotias |
10.01.2022, 8-vuotias |
Puolet valtakuntaa sulle koskaan riitä ei, poljet jalkoihisi ruhtinaat
| ✔ KTK-III i. Hiivurin Tulipalopakkanen 145cm, prt |
✔ KTK-II, SLA-II, ERJ-I ii. Ch Kehräsaaren Konstantin 147cm, prt |
| ✔ KTK-III, SV-II ie. Ch Hilipeähalla 145cm, prt |
|
| ✔ KTK-III e. Kapinan Pokariina 150cm, rnvkk |
✔ SV-I, KTK-II, KV-II ei. VIR MVA Ch Jalpoka 148cm, vkk |
| ✔ KTK-II ee. Veskariina 156cm, rn |
Ei käytössä jalostukseen
Naamiot on meitä varten joilla on sellaiset arvet, joiden kertomaa ei tahdo kuuluttaa
|
Kouluratsastus tasolla 0 pistein 0.00 |
Kuuliaisuus ja luonne: 0.00 |
Startteja yhteensä: 48 |
| PVM, KILPAILUPAIKKA | LAJI | TASO | TULOS |
 00.00.0000 Paikka |
laji | taso | 00/00 |
| 00.00.0000 Paikka |
laji | taso | 00/00 |
| 00.00.0000 Paikka |
laji | taso | 00/00 |
Tunnen paikan tallottu ennenkin, vaaran tunteen vuoksi tulin toistekin
|
Monnin päivittäiseen ruoka-annokseen kuuluu SSH Harmonia -täysrehu, jota ori syö kolme kertaa vuorokaudessa niin, että aamuisin sekä iltaisin se saa 2 kiloa ja päiväruokinnan yhteydessä yhden kilon. Tämän lisäksi aamu- ja iltaruokaan kuuluu Essentials -lisärehu molemmilla kerroilla 150 gramman määrissä. Talvisin heikomman nesteytyksen vuoksi Monni juo melassiveden, joka koostuu yhdestä kauhallisesta seosmelassia ja kymmenestä litrasta lämmintä vettä. Liikutuksen jälkeen poika saa lämpimän puuron, johon laitetaan lämpimän veden sekaan muutama desi Go Green -viherpellettiä, yksi ruokalusikallinen kurkumaa, 10 grammaa kuivattua kamomillaa sekä valkosipulijauhetta. Vapaapäivinä muut viherpellettiä lukuunottamatta sekoitetaan iltaruokaan, ja kilpailukausina herralle annetaan sekaan myös kolme ruokalusikallista spirulinaa. Monni syö päivän aikana noin 11 kiloa kuivaheinää niin, että aamu- ja iltaruuan yhteydessä sekä ensimmäisillä päiväheinillä se saa noin kolme (3) kiloa, ja toisille päiväheinille noin kaksi (2) kiloa. Rehuista kiitos Stjärnesands Hästeri |
